Sydämmen sorrettua oikeutta, Elämän ihaninta auvoa, Ikuista, pyhää, suurta rakkautta Sen helkkyis soitto kauvas kaikuva.
Sen helkkyis soitto, ett'ei tahraan, multaan Sais kenkään painaa kuvaa Jumalan, Ei myydä turhuuteen, ei kuoreen, kukaan Sais aartehia hengen rikkahan.
Sen helkkyis soitto tenhoin ihmismieltä, Pyhästi nuoria se innostais, Ikuisten vakain kuolotonta kieltä Ne sydämmessään silloin kuulla sais.
Ja pois ne haihtuis halvat harrastukset, Pois riennot itsekkäät ja matalat, Ja silloin suuret syntyis ajatukset Ja hyvään suuntaantuisi toiminnat.
* * *
Näin ihmekannel Jos helkkyin soisi Niin olot oudot ne uudistuis. Ja aineen orjat, Nuo kehnot, kurjat Ne vapautuisi ja jalostuis.
Ja ihmishenki Se tuntis riemuin, Ett' ompi osa se Jumalaa, Ja ymmärtäisi: On suuri synti, Kun sitä lokahan painaltaa.
Ja pyhä silloin Ja kallis oisi Sydämmen sorrettu oikeus. Ja ihmislapsi Ois auvoisampi, Jalompi hällä ois vapaus.
Valon voima.
Nyt on kesä ja kukkien aika, Nyt on valkeus voittanut; Vilun valjun on päivyen taika Kauas Suomesta suistanut.