Andersson. Varas, lapseni… Kuinka se olisi tänne päässyt? Ne eivät ole varkaita, jotka kulkevat lukittujen ovien läpi… ne ovat henkiä, aineettomia olentoja…
Anto. Jotka kulkevat saappaissa…
Andersson. Anto!
Anto. Patruuna!
Amanda (kiivaasti). Isä! (Osoittaa kaappia). Tuossa kaapissa… siinä voi joku olla piilossa.
Anto (hiljaa Amandalle.) Hiljaa, neiti, kaikin mokomia… muuten minä olen mennyt mies.
Amanda (hiljaa Antolle). Mitä sinä tarkoitat?
Andersson. Mitä sinä sanot? Tuossa kaapissa? Se on kerrassaan hirveätä!
Anto. Mitä vielä! Ei kaapissa ketään ole, ei niin ketään. (Hiljaa Amandalle.) Hän on varmaan siellä.
Amanda (samoin). Hän, kuka hän?