Amanda. Mitä sinä nyt sitten aiot tehdä, isä?
Andersson. Menen levolle, lapseni, ja samoin voitte tekin tehdä.
Amanda. Uskallatteko nukkua yksin, isä?
Andersson. Uskallanko!? Mikä sana se on? Olenko minä koskaan osottanut arkuutta? Kas niin, mene nyt levolle, lapseni. (Suutelee häntä otsalle.) Ja sinä myöskin, Anto. Toivotan hyvää yötä teille molemmille.
Amanda. Nuku makeasti, isä, jotta sinä aamulla herätessäsi olisit paraimmalla tuulellasi… Tiedätkö, minulla on erityiset syyni toivoa sitä.
Andersson. Syysi… mitä syytä? Annappas kuulua.
Amanda (mennessään oikealle). Niin, arvaa jos voit… Hyvää yötä, isä.
Anto (seuraa häntä). Niin… Hyvää yötä, patruuna.
11 kohtaus.
Teodor. Andersson.