Andersson (sulkee oven heidän jälkeensä). Kas niin. Olisipa hauskaa nähdä ken uskaltaa häiritä minun yörauhaani. Varmuuden vuoksi olen ladannut kaikki pistoolini ja pannut ne yöpöydälleni. Pieninkin narahdus, niin… piff, paff, paukahtaa. (Menee vasemmalle päin.) Hohhoo, miten hyvältä maistunevatkaan oikein luihin asti tuntuvat kuorsaukset! (Ovessa hän kohtaa Teodorin, jolla on pistooli kädessä ja saapas ainoastaan toisessa jalassa.)
Teodor (pelottavalla äänellä). Takaisin… Andersson!
Andersson (peräytyen). Voi kauhistusten kauhistusta, rosvo!
Teodor. Niin, rosvo, joka on tullut aina Espanjasta asti nähdäkseen sinun kallisarvoisia rahakokoelmiasi ja sitten…
Andersson. Ja sitten?…
Teodor.. Nähdä sinun kuolevan.
Andersson (masentuneena). Kuolevan!
Teodor. Mitä on sinulla taskussasi? Vastaa!
Andersson. Saapas.
Teodor. Ja kuka on sen saappaan omistaja?