Andersson. Minä, herra ryöväri, minä.
Teodor. Älä valehtele sinä harmaahapsinen vanhus… tässä näet parin. (Näyttäen jalkaansa.)
Andersson (koettaen lähetä oikeata ovea). Tämä on kauheata!
Teodor. Seis!! jos henkesi on sulle rakas! (Tähtää häntä pistoolilla.)
Andersson. Kyllä, sitä se kyllä on. Pankaa vaan pois tuo hirvittävä ase… se voi laueta.
Teodor. Sinä olet pelkuri, sinä olet raukka, Andersson.
Andersson (eriks.) Hän heittää jo pois arvonimetkin… hän kutsuu minua sinuksi.
Teodor. Anna saapas tänne!
Andersson (antaa hänelle saappaan). Niin, mielelläni, herra ryöväri. Se on aivan liian pieni minulle.
Teodor. Niin; sinulla on suuret jalat, oikein elefantin jalat… ja siinä sen lorun loppu. (Panee pistoolin pöydälle, ja vetää saappaan jalkaansa.)