Andersson (kuten ennen). Tämä on hirmuinen asema! Hahaha!
Teodor. Luulen, että Te nauratte, Andersson?
Andersson (eriks.). Mitä hän tarkoittaa? (Ääneen.) Niin, tunnen itseni vähän niinkuin virkeämpänä.
Teodor. Sitä ei Teidän tule tehdä, ei totta tosiaan.
Andersson (eriks.). Kas niin, piru vieköön! (Ääneen.) Te olette oikeassa, aivan oikeassa. Ho, ho!
Teodor. Huokaatteko?
Andersson. Ja… a… a… ellette sitä pahaksi pane, niin… tosiaankin…
Teodor. Kuulkaa, herrani. Huokaus ei ole mikään hyvä merkki. Jos Te olette väsynyt seuraani, niin olkaa niin hyvä ja sanokaa vaan…
Andersson. En suinkaan, herra… Kuinka Te sen voitte uskoa. Päinvastoin on tämä sangen hupaista tuttavuutta.
Teodor. Te olette aivan liian kohtelias. Ha, ha ha!