Andersson (eriks.) Nyt hän nauraa taas. Huu, on tämäkin yö!
Teodor. No, koska niin tahdotte, niin kyllä minä jään luoksenne.
Andersson. Olen suuresti kiitollinen. (Eriks.) Kunpa vaan saisin poliisin tänne!
Teodor. Sallitte kai minun ottaa tuolin? (Ottaa tuolin ja käy pöydän luo istumaan.) Olkaa niin hyvä ja istukaa sohvalle. (Panee pistoolin pöydälle.) Tiedättekö, minä alan oikein pitää Teistä, me viihtyisimme varmaan hyvin yhdessä.
Andersson (eriks.). Hän tekee pilkkaa minusta keskellä yötä…
Teodor. No miksi Te niin tarkkaan katsotte pistoolia? Voin vakuuttaa Teille, että se on ladattu. (Tarttuu siihen.)
Andersson. Älkää! Sen minä mahdan tietää, koska itse olen sen ladannut (eriks.) kaikessa tyhmyydessäni…
Teodor. Niin, se on totta… Mutta kesken kaikkea, Teissähän on vähän viatonta kiihkoa, herra Andersson.
Andersson (eriks.). Mitä hän tarkoittaa?
Teodor. Te kokoilette muinaisrahoja… eikö totta?