Andersson (itkien). Minkälainen sydän! Ja se ryövärillä… herra… Teodor…
Teodor. Sanokaa minua vaan Teodoriksi koreilematta.
Andersson (eriks.). No, olkoon menneeksi näin kahden kesken, mutta pahuus tehköön sen muitten kuullen. (Ääneen.) Teodor!
Teodor. Apsalon!
Andersson. Saanko tarjota sinulle jotakin, Teodor? Minä soitan palvelijaa.
Teodor (leikkii pistoolilla). Jätä se tekemättä, Apsalon… muista, että nyt on sydänyö.
Andersson (eriks.). Hän on saakelin viekas… hänellä on pistooli…
Teodor. Sinun ei tarvitse kutsua ketään tehdäksesi minulle palveluksen… todellisen ystävän palveluksen. Tahdotko niin?
Andersson. Tietysti minä niin tahdon. Ja miten voin minä palvella sinua?
Teodor. Anna minulle tyttäresi.