Andersson. Mitä?
Teodor. Sinun Amandasi.
Andersson. Mitä sinä ajattelet, Teodor?
Teodor. Minä aion naida, Apsalon.
Andersson. Mutta sehän on mahdotonta.
Teodor. Mahdotonta… miksi niin?
Andersson (eriks.). Appi ryövärille… ei, se on jo liian hassua! (Ääneen.) En suinkaan minä voi pakoittaa tytärtäni ottamaan miehekseen henkilöä, jota hän ei tunne… Niin pitkälle ei isällinen valtani ulotu…
Teodor. Jätä se minun huolekseni. Kaikki menee tietysti myttyyn, jos tyttäresi omasta tahdostaan ei ojenna minulle kättään.
Andersson. Mutta sehän on mahdotonta, ajattelematonta…
Teodor. Taivaan ja maan välillä tapahtuu asioita, joita Anderssonilainen filosofia ei pysty käsittämään. Kuulkaahan, Andersson… tehkää minulle se ilo, että otatte kynän.