Andersson. No, Anto, löydätkö?
Anto (sisältä). Tulen heti, patruuna.
Teodor (kuten ennen). Niin, luulen, että uskallan tehdä kepposen… ei… tuossa hän palajaa kynttilä kädessä. (Vetäytyy sisään.)
Anto (kynttilän ja yönutun keralla). Tässä olen patruuna. (Eriks.) Hän ei ollut siellä sisällä.
Andersson (riisuu frakin yltään). No, autahan nyt yönuttua päälleni.
Anto (auttaa häntä; eriks.). Kuinka peijakkaan tavalla hän on päässyt ulos.
Andersson. Mitä sinä siinä mutiset?
Anto. Minäkö? No voi… minä vaan ihmettelin, missä patruuna on ollut tänä iltana…
Andersson. Vai niin… Minä olen ollut toisessa kaupungin osassa… eräässä rahahuutokaupassa.
Anto. Entä neiti?