— Mikä mytty teillä siinä on kainalossa?
— Leninkivaatetta minä tässä vien ompelijattarelle, se se minun mielikkini lähetti — no, pitää tästä lähteä, ei siis muuta kuin jääkää hyvästi siksi aikaa!
— Hyvästi, hyvästi! vastasivat muutamat.
— Hyvästi Tatjana Ivanovna, — toimitti ajuri: — Tulkaahan sitten taas iltasella!
— Ka en tiedä, pääsenkö; ehkä tulen, ehkä olen tulemattakin… vaan jääkäähän nyt hyvästi!
— No hyvästi, hyvästi! hälisivät kaikki.
— Hyvästi nyt vain … hauskaa puheen jatkoa teille! virkkoi piika lähtien astua heippasemaan.
— Hyvästi, Tatjana Ivanovna! huusi ajuri muikeasti vielä hänen jälkeensä.
— Jääkää hyvästi! kajahti piiankin heleä ääni kaukaa vastaan.
Hänen mentyänsä rupesi Sakariias ikäänkuin odottamaan omaa puhevuoroansa. Hän istahti malmisen paalun päälle portin pielessä ja alkoi heilutella jalkojaan yrmeästi ja välinpitämättömästi katsellen alta kulmainsa kaikkia ohitse kulkevia ja ajavia.