— No? — kysyi Oblomov kärsimättömästi.
— Ka, terveisiä laittoi ja kysyi: oletteko te terve ja mitä te teette!
— Mitäs sinä hänelle sanoit?
— Sanoin että olette terve ja että "mitäpä hänellä muka olisi tekemistä?"… — vastasi Sakariias.
— Miksikä sinä aina lisäilet omia tyhmiä arvelultasi? — huomautti Oblomov. — "Mitäpä hänellä muka olisi tekemistä!" Mistä sinä tiedät, mitä minulla on tekemistä? No, vieläkö muuta?
— Kysyi se vielä, missä te söitte päivällistä eilen?
— No?
— Minä sanoin että kotona ja että illallisenkin söitte, sanoin, kotona: "Vaan syöpikös hän illallista laisinkaan?" kysyi se neiti. Minä vastasin että kaksi kananpoikaa ainoastaan syöpi armollinen herra tavallisesti ja niin söi eilenillallakin.
— Pöl-l-löpää! — karjasi Oblomov vihoissaan.
— Mikäs pöllöpää minä olen! eikös sitten muka ole totta? — sanoi
Sakariias. — Jos tahdotte, saatan näyttää teille vielä luutkin…