— Lueskelettekos jotakin kotona?
Emäntä katsahti Oblomoviin tylsästi vaijeten.
— Onko teillä kirjoja? — kysyi tämä.
— Veljelläni on, mutta se ei niitä lue. Sanomalehtiä otamme ravintolasta, niin niitä se veli väliin ääneen lukee … ja Vanja-poikasella on paljon kirjoja.
— Ettekö todellakaan milloinkaan levähdä?
— Jumaliste, totta minä puhun!
— Ettekö teatterissakaan käy?
— Veli käy joulunpyhinä.
— Entä te itse?
— Milloinka minulla olisi aikaa? Kukas silloin illallisen laittaisi? — huudahti emäntä syrjittäin katsahtaen Oblomoviin.