— No eikö keittäjä-piika voisi ilman teitä…
— Tuo Akuliinako? — virkkoi emäntä. — Kuinka se olisi mahdollista? Mitä hän ilman minua osaa tehdä? Silloin ei illallinen joutuisi aamuksikaan valmiiksi. Ja minulla ovat kaikki avaimet.
Seurasi äänettömyys. Oblomov ihaili emännän täyteläisiä, pyöreitä käsivarsia.
— Kuinka teillä on kauniit käsivarret! — virkahti Oblomov yhtäkkiä: — ne voisi vaikka heti piirtää paperille.
Emäntä naurahti ja joutui hiukan häpeisiinsä.
— On epämukavaa tehdä työtä hihasillaan, — puolustelihen hän: — tiedättehän, millaisia vaatteita nykyään käytetään, niissä pian hihansa kokonaan sotkee.
Ja hän vaikeni. Oblomov oli myös vaiti.
— Kunhan tässä jauhan kahvipavut loppuun, — supatti emäntä itsekseen: — niin rupean hakkaamaan sokuria. Sitten en saa unhoittaa lähettää ostamaan kaneelia.
— Teidän pitäisi ottaa mies! — lausui Oblomov: — te olette erinomainen emäntä.
Emäntä nauraa tirskahti ja alkoi varistaa kahvijauhoja isoon lasimaljaan.