Hän ei ajattanut partaansa eikä muuttanut vaatteitansa, vaan selaili laiskasti ranskalaisia sanomalehtiä, mitkä oli edellisellä viikolla ottanut Iljinskeiltä, ei katsonut lakkaamatta kelloon eikä murahdellut itseksensä sitä että viisari niin hitaasti kiertää eteenpäin.
Sakariias ja Anisja luulivat että Oblomov, kuten ennenkin, ei tule syömään päivällistä kotonaan eivätkä kysyneet häneltä, mitä ruokia on valmistettava.
Oblomov antoi heille isälliset nuhteet selittäen ettei hän suinkaan joka keskiviikko ollut syönyt päivällistä Iljinskeillä, vaan että se oli "panettelua" ja että hän oli aterioinut Ivan Gerasimovitshin luona ja että hän tästälähtien on syövä päivällistä kotonaan — paitsi ehkä sunnuntaisin eikä silloinkaan aina vieraissa.
Päistikkaa syöksyi silloin Anisja torille ostamaan "sisälmyksiä"
Oblomovin mielisoppaa varten.
Sillä-aikaa tulivat emännän lapset hänen luokseen ja hän tarkasti Vanjan yhteen- ja vähennyslaskua ja löysi niistä kaksi virhettä. Màshalle viivoitti hän vihkon ja kirjoitti suuret alkukirjaimet, sitten kuunteli hän kanarialintujen viserrystä ja katseli puoleksiavattuun oveen, kuinka siellä vilahtelivat emännän paljaat kyynäspäät.
Kellon käydessä kahta kysyi emäntä oven takaa, eikö Oblomov tahtonut maistaa vastaleivottua juustopiirakkaa. Tuotiin juustopiirakkaa sekä pikarillinen viinimarjaviinaa.
Niin asettui vähitellen Ilja Iljitshin mielenkuohu ja hänen sieluunsa laskeusi ainoastaan tylsä raskasmielisyys, mikä kesti melkein päivälliseen asti.
Päivällisen jälkeen, kun hän, loikoen sohvalla, juuri alkoi tuutia uupunutta päätänsä unettaren helmoihin, aukeni emännän puoleinen ovi ja sieltä ilmestyi Agata Matvejevna kantaen sylissään kahta pyramiidinmuotoista sukkaläjää. Hän asetti sukat kahdelle tuolille, vaan Oblomov hyppäsi ylös sohvalta ja pyysi häntä itseään istumaan kolmannelle tuolille. Mutta emäntä ei istunut, sillä sellaiseen ei hän ollut tottunut, hän, joka alati oli jalkeilla ja alati puuhassa ja liikkeessä.
— Kas tässä ovat teidän sukkanne, jotka tänään olen järjestänyt, — sanoi hän: — niitä on viisikymmentä viisi paria, vaan melkein kaikki ovat huonoja…
— Kuinka hyvä ihminen te olette! — virkkoi Oblomov liketen emäntää ja ottaen leikillä häntä keveästi kyynäspäästä kiinni.