5.
Hyväjumala sentään, kuinka kolkolta ja ikävältä näytti kaikki Oblomovin asunnossa noin puolitoista vuotta niiden nimipäivien jälkeen, jolloin Stolz äkkiarvaamatta oli saapunut hänen luokseen päivällistä syömään! Ja itse Ilja Iljitsh oli turvottunut ja pöhöttynyt, ikävä oli syöpynyt syvään hänen silmiinsä ja niissä hohti sairaaloinen kiilto.
Hän kävellä hössyttää huoneessansa, panee sitten pitkäkseen ja tuijottaa kattoon. Ottaa kirjan hyllyltä, vilkaisee läpi muutamia rivejä, haukottelee ja alkaa rummuttaa sormillaan pöytää.
Sakariias on myös tullut vielä kömpelömmäksi ja ruokottomammaksi kuin ennen, paikkoja on ilmaantunut hänen nuttunsa kyynäspäihin ja hän katsoa tuijottelee niin viheliäisen ja nälkäisen näköisenä aivankuin olisi huonosti syönyt, niukasti nukkunut ja tehnyt työtä kolmen edestä.
Oblomovin yönuttu oli kulunut kehnoksi, ja vaikka sen reikiä kuinka huolellisesti paikkailtiin, niin alkoi se repeillä joka paikasta eikä vain ompeluksia myöten — jo aikoja sitten olisi pitänyt hankkia uusi. Peitto vuoteessa oli myös kulunut repaleiseksi ja oli tilkuilla paikattu, ikkunan uutimet olivat aikaa virttyneet, ja vaikka olivat pestyt, niin näyttivät rääsyisiltä.
Sakariias toi vanhan pöytäliinan, levitti sen puolelle pöydälle Oblomovin viereen, kantoi sitten varovaisesti sisään, kieltänsä purren, viinakarahvi-vehkeet, töykkäsi leivän pöytään, ja meni pois.
Ovi talonväen puolelta aukeni ja sisään astui Agata Matvejevna vikkelästi kantaen pöytään kihisevän paistinpannun munakokkelineen.
Hänkin oli suuresti muuttunut, vaan ei edukseen. Oli laihtunut eikä hänellä enää ollut noita pyöreitä, valkoisia, punastumattomia ja vaalenemattomia poskia niinkuin ennen, harvat kulmakarvat eivät kiiltäneet, ja silmät olivat sisäänpainuneet. Hän kulki vanhassa karttuunipuvussa, hänen kätensä olivat joko ruskettuneet tai muuten karkeutuneet tulen ja veden käyttämisestä tai muusta työstä.
Akuliina ei enää ollut talossa. Anisja puuhasi nyt sekä keittiössä että ryytimaassa hoiteli lintuja, peseskeli lattioita ja teki kiilloitustyötä; yksin ei hän kaikkea ehtinyt ja sentähden emäntä itse väkisten häntä autteli keittiössä, mutta vähän oli hänellä survomista ja jauhamista sentähden että niin vähän kului kahvia, kaneelia tai mantelia, ja pitsejä ei hän enää muistanut ajatellakkaan. Nyt tuli hän useammin palottaneeksi vain sipulia, murentaneeksi piparjuurta ja muita sellaisia kirpeitä höysteitä. Hänen kasvoillaan kuvastui syvää alakuloisuutta.
Ei hän itsensä eikä kahvinsa tähden näin huokaillut, ei surrut sentähden ettei hänellä olisi ollut tilaisuutta hääriä ja emännöidä laveasti, vaan sentähden että Ilja Iljitsh jo toista vuotta oli nauttimatta mitään herkullista, ettei kahvia enää otettu hänelle leiviskämäärin parhaasta makasiinista, vaan ostettiin kymmenkopeikkaisten edestä pienestä puodista eikä kermaa tuonut enää tshuhonkka, vaan sitä hankki tuo sama puodin pahanen, sekä sentähden että hän rasvaisten kotlettien asemesta nyt sai viedä Oblomoville aamiaiseksi vain munakokkelia, joka oli höystetty sitkeällä, puodissa ummehtuneella sianlihalla.