Mitäs tämä merkitsi? — Se merkitsi sitä että jo toista vuotta tulot Oblomofkasta, mitkä Stolz säntillisesti lähetti, menivät korvaukseksi velanvaatimuksesta sen paperin perusteella, jonka Oblomov oli antanut emännälle.
Veljen "laillinen asia" oli onnistunut paremmin kuin oli toivottukaan. Heti kun Tarantjev oli viitannut häväistysasiaan, oli Ilja Iljitsh tulistunut ja häkeltynyt; sitten oli menty sovintotuomariin, senjälkeen oli ryypätty kolmessa miehin ja Oblomov oli allekirjoittanut velkakirjan neljäksi vuodeksi, ja kuukauden perästä oli Agata Matvejevna allekirjoittanut samallaisen kirjan veljen nimiin aavistamatta, mitä se oli ja miksi hänen tuli allekirjoittaa. Veli oli vain sanonut että tämä paperi tarvittiin talon tähden, ja oli käskenyt kirjoittaa: "tämän velkakirjan olen minä (arvo, nimi ja sukunimi) omakätisesti allekirjoittanut."
Emäntää oli kiusannut ainoastaan se, että tarvitsi niin paljon kirjoittaa ja oli hän siksi ensin pyytänyt veljeä kirjoituttamaan Vanjalla, sillä "se poika se osasi kirjoittaa". Mutta kun veli oli tiukasti vaatinut, niin oli kuin olikin hän kirjoittaa sukaissut suurilla, väärillä kirjaimilla ja rivit vinoon. Eikä tästä sen enempää sitten milloinkaan puhuttu.
Oblomov se taas allekirjoittaessaan tuon paperin oli lohdutellut itseään osaksi sillä, että rahat menevät orpolasten hyväksi, vaan sitten seuraavana päivänä, kun hänen päänsä oli selvä, muisteli hän häveten tätä asiaa koettaen unhoittaa ja vältteli tapaamasta veljeä, ja jos Tarantjev milloin yritti siitä puhua, niin uhkasi hän viipymättä ajaa pois asunnosta ja matkustaa maalle.
Sitten kun hän oli saanut rahaa maatilaltaan, tuli veli hänen luoksensa ja selitti että hänelle, Ilja Iljitshille tulee helpommaksi alottaa maksunsa heti tuloistaan, että noin kolmessa vuodessa saatavat tulevat umpeenmaksetuiksi, mutta että määräajan tultua, jos velka haetaan ulos oikeuden kautta, maatilan täytyy tulla julkisella huutokaupalla myydyksi, koskapa ei Oblomovilla ole eikä näytä tulevankaan olemaan mistä maksaa summaa puhtaassa rahassa.
Oblomov ymmärsi, millaiseen ruuvipihtiin hän oli joutunut, kun kaikki mitä Stolz lähetti, alkoi mennä velan maksuun, niin että hänelle jäi ainoastaan pieni kasa rahaa elantoonsa.
Veli kiirehti lopettaakseen tämän sovintosuorituksen velallisensa suhteen parissa vuodessa, jottei mikään mitenkään häiritseisi asiaa, ja sentähden siis Oblomov äkkiä oli joutunut näin vaikeaan asemaan.
Alussa ei tämä liioin herättänyt hänen huomiotaan, koska oli tottunut olemaan tietämättä, paljonko hänellä on rahaa taskussaan; mutta sitten aikoi Ivan Matvejevitsh kosia jonkun jauhokauppiaan tytärtä, vuokrasi erityisen huoneuston ja muutti pois talosta, ja silloin Agata Matvejevnan taloudelliset touhut pysähtyivät: sammit, lumivalkoinen vasikanliha, kalkkunapaistit, ne alkoivat nyt tanssia toisessa keittiössä, nimittäin Muhojarovin uudessa asunnossa.
Siellä paloivat iltaisin tulet, kokoontuivat veljen tulevat sukulaiset, virkakumppanit ja Tarantjev — kaikki oli yhtäkkiä sinne sirahtanut. Agata Matvejevna ja Anisja olivat jääneet suu auki, joutilaina riippuvin käsivarsin tyhjien kastrulliensa ja ruukkujensa ääreen.
Agata Matvejevna sai vasta nyt tietää että hänellä on ainoastaan talo, ryytimaa ja kananpoikia, ja ettei kaneeli eikä vanilja kasvaneetkaan hänen ryytimaassaan; hän sai huomata, kuinka toreilla puotilaiset vähitellen lakkasivat hänelle syvään kumartamasta ja hymyilemästä, ja että nämät kumarrukset ja hymyilyt rupesivat kääntymään hänen veljensä uuden, paksun ja korean keittopiian osaksi.