— Makkarapuodista voimme ottaa kieltä! — hoksasi yhtäkkiä emäntä ilostuneena: — se on tässä likellä.
— Hyvä, se käy päinsä, ja käskekää niiden antaa jotain vihanneksia, tuoreita papuja…
"Pavut maksavat kahdeksan riunaa naula!" pulpahteli emännän kurkussa, vaan sanat eivät kielelle kiivenneet.
— Hyvä, minä toimitan … — virkkoi hän päättäneenä vaihtaa pavut kaaliksiin.
— Käskekää myös ottaa naula sveitsiläistä juustoa! — komensi Oblomov tietämättä Agata Matvejevnan vähiä varoja: — eikä mitään muuta. Minä pyydän anteeksi ja sanon ettemme tienneet odottaa… Ja jos voisi vielä jonkunlaista buljonkia…
Emäntä yritti lähteäkseen.
— Ja viiniä? — muisti Oblomov yhtäkkiä.
Emäntä vain vastasi uudella kauhun katseella.
— Täytyy panna noutamaan lafitia, — lopetti Oblomov kylmäverisesti.
6.