— Miten voi Olga? — kysyi hän.
— Ahah, etpäs ole unohtanut! Minä luulin että unohtaisit, — virkkoi
Stolz.
— Ei, Andrei, luuletkos että häntä voi unhoittaa? Se olisi samaa kuin unhoittaa että kerran on elänyt ja ollut paradiisissa… Vaan näes millaista on nyt!…
Hän huokasi.
— Mutta missä hän nyt on, Olga?
— Omassa kylässään, siellä se nyt emännöitsee.
— Tätinsä kanssako? — kysyi Oblomov.
— Niin, ja miehensä.
— Onko hän naimisissa? — äänsi Oblomov yht'äkkiä mullistaen silmiään.
— Mitäs sinä säikähdit? Muistojasi kai?… — lisäsi Stolz hiljaa, miltei hellästi.