— Eivät he ole minulle velkaa mitään, ei puolta kopeikkaakaan, — väitti emäntä: — jumaliste!
— Siinä tapauksessa olette te velvollinen allekirjoittamaan paperin.
Jääkää hyvästi huomiseen asti.
— Vaan poikkeaisitte ennemmin huomenna veljeni luo … — puheli emäntä saattaen Stolzin ulos huoneesta: — kas tuolla kulmassa, toisella puolella katua se asuu.
— En mene vielä sinne, ja myös teitä pyydän ettette ennen minua veljellenne mitään tästä puhu, muuten Ilja Iljitshille tulee paljon ikävyyksiä…
— Minä en siis sano heille mitään! — sanoi emäntä kuuliaisesti.
7.
Seuraavana päivänä antoi Agata Matvejevna Stolzille todistuksen ettei hänellä ole minkäänlaista rahallista vaatimusta Oblomovilta. Tämä todistus mukanaan ilmestyi Stolz yhtäkkiä veljen eteen.
Tämä oli oikea ukkosen isku Ivan Matvejevitshille. Hän vetäsi esiin asiakirjansa ja osotti vapisevalla oikean käden keskisormella, kynsi koukussa, Oblomovin allekirjoitusta sekä kaupanvälittäjän todistusta.
— Laki, — sanoi hän: — on minun asiani puolella; minä pidän huolta vain sisareni asioista, vaan mitä rahoja Ilja Iljitsh lienee ottanut, se on minulle tuntematonta.
— Teidän asianne ei lopu tähän, — uhkasi häntä Stolz lähtiessään pois.