Ja ainoastaan tämä aavistus valaisi häntä, Anisja lensi jo ajurilla tohtoria noutamaan, sillä aikaa kun emäntä peitti Oblomovin pään jää-kääreellä ja kerralla tempasi esiin salalippaastaan kaikki spiritukset ja haudepullot — kaikki, mitä tottumus ja kuulema neuvoivat häntä tässä asiassa käyttämään. Myös Sakariias oli ehtinyt siihen asti kiskoa jalkaansa toisen saappaan ja siinä hän yhdessä saappaassaan äherteli mukana tohtorin, emännän ja Anisjan kera herransa ääressä. Ilja Iljitsh saatiin tuntoihinsa, hänestä laskettiin verta ja hänelle selitettiin sitten että tämä oli ollut aivohalvauksen kohtaus ja että hänen täytyi muuttaa elämäntapaansa.
Viina, olut, viini ja kahvi muutamilla harvoilla poikkeuksilla, lisäksi kaikki rasvainen liha ja väkevästi höystetyt ruuat tulivat häneltä kielletyiksi, vaan tämän sijaan määrättiin jokapäiväistä liikkumista ja kohtuullista unta ainoastaan öisin. Ilman Agata Matvejevnaa ei tämä tällainen laisinkaan olisi käynyt päinsä, mutta hän ymmärsi panna toimeen tämän järjestyksen sillä keinoin että pakoitti siihen koko talon, ja milloin viekkaudella, milloin lempeydellä houkutteli Oblomovin pois tuosta turmiollisesta viinin nautinnosta, päivällislevosta ja rasvaisista kalakukoista. Juuri kun Oblomov on uinahtamaisillaan, kaatuu tuoli huoneessa noin ikäänkuin itsestään tai rämisten särkyy vanha, kelvoton astia vierashuoneessa tai alkavat lapset meluta — olkoot sitten vaikka ulkona juoksemassa! Jollei tämä tepsinyt, kuului emännän leppeä ääni kutsuen Oblomovia tai kysyen tältä jotakin. Puutarhan käytävä pidennettiin ryytimaahan asti ja sitä myöten suoritti Ilja Iljitsh aamuin-illoin kaksituntisen kävelyn. Hänen kanssaan käveli emäntä tai jos ei tämä päässyt, niin Màsha tai Vanja tai vanha tuttavamme, tuo mitään puhumaton, kaikkeen taipuvainen ja suostuvainen Aleksejev.
Siinä se Ilja Iljitsh nyt astua hölkyttää hitaasti pitkin polkua nojautuen Vanjan olkapäähän. Vanja on jo melkein nuorukainen, hänellä on kimnasistin vormuvaatteet ja hän tuskin saa hillityksi reippaat, kiirehtivät askeleensa sovitellessaan niitä Ilja Iljitshin käyntiin. Oblomov hiukan raahaa toista jalkaansa, jossa on vielä halvauksen jälkiä.
— No Vanja hyvä, mennään nyt jo sisään! — sanoo hän.
He yrittävät suuntaamaan askeleensa ovea kohti, vaan heitä vastaan ilmestyy Agata Matvejevna.
— Mitäs te nyt näin aikaisin takaisin? — kysyy hän antamatta astua sisään.
— Mikä aikaisin tämä on! Me olemme kulkeneet parikymmentä kertaa edestakaisin, ja täältähän tulee aitaan asti viisikymmentä syltä, siis olemme kävelleet kaksi virstaa, — selittää poika.
— Montako kertaa olettekaan kulkeneet? — kysyy äiti.
Vanja joutuu hämilleen.
— Älä valehtele siinä! — uhkaa äiti katsoen poikaa silmiin. —
Kyllä minä heti huomaan. Muistahan, sunnuntaina en päästä vieraisiin.