— Niin, ainoastaan vasenta jalkaani en vapaasti hallitse…
— Ah Ilja, Ilja! Mikä sinua vaivaa? Sinähän olet kokonaan murtunut! Mitä olet toimittanut tälläaikaa? Onko se totta että siitä on viidettä vuotta, kun viimeksi tavattiin?
Oblomov huokasi.
— Mikset ole matkustanut maatilallesi? Mikset ole kirjoittanut?
— Mitä minä sinulle osaan vastata, Andrei? Tunnethan sinä minut äläkä siis kysy enempää! — virkkoi Oblomov surullisesti.
— Ja yhä sinä tässä samassa paikassa asut? — puhui Stolz silmäillen ympärilleen: — etkä ole muuttanut pois?
— Niin, tässähän minä yhä… Nyt ei minun enää tule muutetuksi!
— Onko se ihan varma?
— Niin, Andrei, varma se on…
Stolz katsahti tutkivasti häneen, rupesi miettimään ja alkoi astella pitkin lattiaa.