— Ilja Iljitsh! yritti Sakariias vähän vaijettuaan vielä hiljemmällä äänellä.
Mutta toinen ei ollut kuulevinaankaan.
— Tulevalla viikolla ne käskevät muuttaa, — sihisi Sakariias.
Oblomov kulautti kurkkuunsa lasin viiniä ja oli yhä vaiti.
— Mitenkäs me tehdään? hyvä Ilja Iljitsh? kysyi Sakariias melkein kuiskaamalla.
— Mutta olenhan sinua kieltänyt puhumasta minulle tästä, lausui nyt kavahtaen Ilja Iljitsh ankarasti ja lähestyi pöydästä uhaten Sakariiasta.
Tämä peräytyi hänen edestään.
— Kuinka myrkyllinen ihminen sinä olet, sinä Sakariias! lisäsi
Oblomov tuikealla tunteella.
Mutta tästä Sakariias loukkaantui. — Myrkyllinenkö ihminen! huudahti hän. — Olenko minä myrkyllinen? En ikinä ole ketään tappanut!
— Myrkyllinen sinä olet! toisti Ilja Iljitsh. — Sinä myrkytät minun elämäni!