— Vähän kankeaa tyyliä, sanoi hän: — tuohon tuli kaksi kertaa perättäin että ja tuossa on myös kahdesti joka.
Hän mutisi itsekseen muutellen sanajärjestystä, mutta huomasi että jossa kuuluu kerrokseen — ja se tuntui taas kömpelöltä. Hän muutteli uudestaan ja rupesi aprikoimaan miten kumman lailla voisi välttää kirjoittamasta kahdesti että. Milloin hän pyyhkäsi pois jonkun sanan, milloin taas pani uuden lisää. Kolmisen kertaa koetti hän täten muuttaa että sanoja, mutta siitä tuli joko järjetön lause tai sattuivat sanat liian likelle toisiaan.
— Siitäpä nyt vastuksen sai tuosta toisesta "että" peevelistä! huudahti hän kärsimättömästi. — Mitä pentelettä minä siitä kirjoitankin koko kirjeestä? Hiisi tässä päätänsä särkemään mokomain joutavain asiain tautta! Näyn jo vieraantuneen tällaisista asiakirjeistä. Ja kellokin näkyy jo käyvän kolmea…
— Heh siinä, Sakariias!
Hän repi kirjeen neljään kappaleeseen ja heitti palaset lattialle.
— Näetkös? kysyi hän.
— Kyllä minä näen, vastasi Sakariias kokoillen paperinsiekaleita.
— Älä siis vasta tule minua ahdistamaan kortteeriasioilla! — Mutta mitä sinulla on käsissäsi nuo?
— Ne ovat niitä talouslaskuja.
— Laupias Jumala taivaassa! Sinähän kiusaat minut ihan kuoliaaksi!
No — paljonko siinä on, sano sukkelaan?