— Nadeshda Aleksandrowna! sanoi hän. Olenko minä tosiaan niin onnellinen, että te muistitte minua?
— Älkää tulko lähelleni! huusi tämä harmistuneena, kun hänen petoksensa tulivat ilmi. — Mamma laskee leikkiä ja te olette valmis uskomaan!
— Mutta missä marjat ovat, jotka valmistit Aleksander
Feodoritshille? kysyi äiti.
— Marjat?
— Niin, marjat.
— Te söitte ne päivällisellä, — vastasi Nadinka.
— Minä! tule nyt hyvä ihminen järkiisi: sinä piilotit ne, etkä edes antanut minulle maistaa. "Sitten kuin", sanoi hän, "Aleksander Feodoritsh tulee, sitten annan Teillekin." Semmoinen!
Aleksander katsahti hellästi ja veitikkamaisesti Nadinkaan. Tämä punastui.
— Itse hän ne puhdisti, Aleksander Feodoritsh, lisäsi äiti.
— Mitä te panette kokoon, mamma? Minä puhdistin pari tahi kolme marjaa ja söin ne itse, mutta Wasilisa…