Nadinka astui tosiaan isolle käytävälle… mutta kuka kääntyy hänen kanssaan polulta?…
"Kreivi!" huudahti Aleksander surullisesti ääneen, eikä tahtonut uskoa silmiään.
"Mitä?" vastasi toinen soutajista.
"Yksin hänen kanssaan puutarhassa"… kuiskasi Aleksander — "niinkuin minun kanssani…"
Kreivi tuli Nadinkan kanssa aidan luo ja katsomatta järvelle päin, kääntyivät he ja astuivat hitaasti pitkin käytävätä takaisin. Kreivi kumartui hänen puoleensa ja puhui jotain hiljaa. Nadinka kulki pää alaspäin painuneena.
Aleksander seisoi yhä vaan veneessä, suu auki, liikkumatta, kädet rantaanpäin ojennettuina, sitten laski hän ne alas ja istui. Soutajat jatkoivat soutamista.
— Mihin te soudatte? huusi Aleksander heille raivostuneena, toinnuttuaan. — Takaisin!
— Mennäänkö takaisin? toisti toinen, katsoen häneen suu seljällään.
— Takaisin! Oletko kuuro, vai mitä?
— Mutta eikö tuonne tarvitsekaan?