Toinen soutaja alkoi ääneti ja rivakkaasti soutaa airolla vasemmalle, sitten soutivat kahdella airolla ja vene kiiti nopeasti takaisin. Aleksander painoi hatun melkein olkapäihin asti ja vaipui tuskallisiin ajatuksiin.
Sen perästä ei hän käynyt kahteen viikkoon Ljubetskilla.
Kaksi viikkoa: mikä aika rakastuneelle! Mutta hän odotti ehtimiseen: varmaan lähettävät palvelijan kysymään mikä hänen on? Onko hän sairas? Kuinka tämä kaikki on tapahtunut, milloin hän sairastui, vai kiukutteleeko hän ilman vaan? Ennen, alussa kysyi Nadinka aina etiketin mukaan äidin nimessä, mutta kirjoitti omasta puolestaan vaikka mitä. Mitä herttaisia nuhteita, mikä lempeä rauhattomuus! Mikä kärsimättömyys!
"Ei, nyt minä en antaudu pian", ajatteli Aleksander. "Minä kiusaan häntä ensin. Minä opetan häntä, miten pitää vieraan miehen kanssa käyttäytyä; sopimus ei tule helppo olemaan."
Hän ajatteli ankaraa koston suunnitelmaa kuvaili katumusta ja sitä, kuinka hän antaa jalomielisesti anteeksi ja määrää säännöt. Mutta hänen luokseen ei lähetetty palvelijaa eikä tuotu vian tunnustusta; tuntui kuin häntä ei olisi ollut heidän mielestään ollenkaan olemassa.
Hän laihtui ja tuli kalpeaksi. Mustasukkaisuus on tuskallisempi, kuin mikään tauti, etenkin epäilyksestä syntynyt mustasukkaisuus, joka on ilman mitään todistuksia. Kun ilmestyy todistuksia, niin silloin mustasukkaisuus loppuu, suurimmaksi osaksi itse rakkauskin, silloin tiedetään ainakin mitä on tekeminen, mutta siihen saakka on — kärsimys. Aleksander sai kokea sitä täydellisesti.
Vihdoinkin hän päätti mennä Ljubetskiin aamupäivällä, tavatakseen
Nadinkaa yksin, jotta saisi selvittää asiat tämän kanssa.
Hän tuli. Puutarhassa ei ollut ketään, salissa ja vierashuoneessa samoin. Hän meni eteiseen, aukasi oven pihalle…
Mikä näky esiintyi hänen eteensä? Kaksi tallirenkiä kreivin livreessä, piteli; kreivin hevosia. Toisen hevosen selkään asettivat kreivi ja toinen palvelija Nadinkaa; toinen oli varustettu itse kreiviä varten. Portailla seisoi Maria Mihailowna. Hän katseli kulmakarvat rypistettyinä ja rauhattomuudella tätä kohtausta. — Istu lujemmin Nadinka, puhui hän.
— Pitäkää Herran tähden hänestä huoli, kreivi! Ah! minä pelkään, Jumalani pelkään. Nadinka, pidä hevosta korvista kiinni: katso hän on ihan kuin piru — niin riehuu.