Hän nauroi pakoitetusti.
— Nadeshda Aleksandrowna, heittäkää vilppi! jatkoi Adujew.
— Mikä vilppi? Mitä Te minua kiusaatte?
— Tekö se olette? Jumalani! Puolitoista kuukautta takaperin, tällä paikalla…
— Minä tahtoisin tietää, mikä savu tuolla puolla on?
— Hirveätä! Hirveätä! sanoi Aleksander.
— Mutta mitä minä sitten olen Teille tehnyt? Te olette lopettanut meillä käymisen — tehkää kuin tahdotte… vastoin tahtoa pidättämään… alkoi Nadinka.
— Te teeskentelette ikäänkuin ette tietäisi, miksi olen lakannut käymästä?
Nadinka katsoi syrjään ja heilutti päätään.
— Mutta kreivi? sanoi Aleksander melkein uhkaavaisena.