— Ehkä Teillä ei ole vielä… järjestyksessä, ehkä ette ota vastaan?
— Miksi emme ottaisi vastaan: kaikki ovat jo käyneet meillä, Teitä vaan ei ole kuulunut; rouva ei voi kyllin ihmetellä sitä. Hänen ylhäisyytensä käy meillä joka päivä… hän on niin hyvä herra. Minä kävin viemässä erästä vihkoa yhtenä päivänä neideltä — hän antoi minulle punasta viiniä.
— Mikä hupakko sinä olet! sanoi Adujew ja alkoi juosta lörpöttelijän luota pois. Iltasella kulki hän Ljubetskin asunnon ohitse. Siellä oli valoisata. Paraatioven edessä oli katosvaunut.
— Kenen vaunut? kysyi hän.
— Kreivi Novinskin.
Toisena, kolmantena päivänä oli samoin. Viimeinkin hän astui kerran sisään. Äiti otti hänet ystävällisesti vastaan, torui poissaolemisesta ja torui siitä ettei hän ole hieronut rintaansa opodeldokilla. Nadinka kohteli häntä — rauhallisesti, kreivi — kohteliaasti. Keskustelu ei tahtonut menestyä.
Sillä tavoin hän kävi pari kertaa. Turhaan katseli hän tutkivasti Nadinkaa: hän ei ollut huomaavinaankaan Aleksanderin katseita, mutta kuinka hän ennen huomasi! Välistä kun hän keskusteli äidin kanssa, niin Nadinka asettui seisomaan vastapäätä häntä, Maria Mihailownan tuolin taakse, irvisteli hänelle, peuhasi ja saattoi hänet nauramaan.
Hänet valtasi sietämätön kaiho. Hän ajatteli vaan sitä, kuinka hän saisi heitetyksi hartioiltaan vapaaehtoisesti otetun ristin. Hän tahtoo saada seikat selvitetyiksi, "Sama se, millainen vastaus on", ajatteli hän, "kun vaan saisin epäilyksen muutetuksi oikeaan tietoon".
Kauan tuumiskeli hän, miten piti asiaan ryhtyä, viimein hän keksi jotakin ja meni Ljubetskille.
Kaikki näytti olevan hänelle suosiollista. Vaunuja ei ollut paraadikäytävän edessä. Hiljaan astui hän saliin ja pysähtyi hetkiseksi vieraskamarin oven eteen, vetääkseen henkeä. Nadinka soitti siellä pianoa. Etempänä istui Ljubetskaja eräässä kamarissa ja neuloi huivia. Kun Nadinka kuuli askeleet salissa, alkoi hän soittaa hiljemmin ja ojensi päänsä eteenpäin. Hän odotti hymy huulillaan vierasta. Vieras tuli esiin ja hymy katosi silmänräpäyksessä; sen sijaan tuli pelko. Hänen kasvonsa muuttuivat hieman ja hän nousi tuolilta. Ei hän odottanut tätä vierasta.