— Vieläkö se ulvoo? kysyi hän.
Vielä ulvoo! Eiköhän vaan liene joku vintiö sinne mennyt.
— Kuka siellä on? kysyi portinvartija. Ei vastausta.
— Kuka siellä on? toisti Marfa. Aina vaan sama ulvominen kuului. He astuivat molemmat kiireesti sisään. Adujew syöksi pois.
— Ah, se oli joku herra, sanoi Marfa, katsoen hänen jälkeensä: — mutta sinä keksit: vintiö! Kas olipa sinulla järkeä mennä semmoista sanomaan! Johan nyt joku vintiö rupeisi ulvomaan vieraassa porstuassa!
— Mutta hän oli varmaankin juovuksissa!
— Vielä pahempaa! vastasi Marfa: — luuletko kaikkien olevan sinun kalttaisiasi? Eivät kaikki juovuksissa ulvo niinkuin sinä teet.
— Nälästäkö hän sitten ulvoi? huomautti portinvartija harmistuneena.
— Mitä! sanoi Marfa katsoen häneen eikä tiennyt mitä piti sanoman: — kuka tietää ehkä hän on jotain pudottanut — kenties rahaa…
Molemmat kävivät äkkiä kykkysille ja alkoivat lyhty kädessä etsiä pitkin laattiata kaikista nurkista.