— Kaikki, kaikki! sanoi Aleksander päättävästi.
— Mutta sinä?
— Minäkö? Minulla on särjetty, mutta halpamaisuudesta puhdas sydän, sielu ruhjottu tuskalla, mutta sitä ei voi soimata valheesta, teeskentelystä, petoksesta, ei minuun tartu…
— No hyvä, katsotaan. Mitä kreivi on sinulle tehnyt?
— Mitäkö on tehnyt? Hän on ryöstänyt minulta kaikki.
— Puhu selvemmin. Sanalla kaikki voi ymmärtää Jumala ties mitä, ehkä rahojakin: niiden ryöstöä hän ei tekisi…
— Sen, mikä on minulle kallein kaiken maailman aarteista, sanoi
Aleksander.
— Mitähän se olisi?
— Kaikki — onneni, elämäni.
— Olethan elossa?