— No, kärsi sitten kun on makeata, sanoi hän. Oi pikkukaupunki! Oi, Aasia! Idässä sinun pitäisi elää: siellä sanotaan naisille, ketä heidän pitää rakastaa, ja jos eivät tottele, niin heidät upotetaan. Ei, täällä, jatkoi hän melkein kuin itsekseen, jos tahtoo olla onnellinen vaimon kanssa, se on, ei sinun tavallasi, niinkuin hullut, mutta järkevästi, pitää olla paljon välipuheita… pitää ajatellun suunnitelmaa, metodin mukaan muodostaa tytöstä nainen, jos tahdot, että hän käsittäisi kutsumuksensa. Pitää vetää magillinen viiva, ei kovin ahtaasti hänen ympärilleen, ettei hän huomaisi rajoja eikä astuisi niiden ylitse, viekkaasti omistaa ei ainoastaan hänen sydämmensä — mitä se on! — se on vaan liukas, epäkäytännöllinen omaisuus, mutta myös hänen järkensä, tahtonsa; asettaa hänen aistinsa, luontonsa oman mielenmukaiseksi.
— Se on, tehdä häntä nukeksi, tahi äänettömäksi miehen orjaksi! keskeytti Aleksander.
— Miksi? Laita niin, ettei hän muuttaisi missään naisen luonnetta ja arvoa. Anna hänelle vapaus toimia omassa piirissään, mutta seuratkoon sinun läpitsenäkevä järkesi kaikki hänen liikkeensä, huokauksensa, tekonsa, niin että joka hetken mielenliikutusta, oikkua, tunteen ituista kohtaisi miehen päältäpäin nähden välinpitämätön, mutta kuitenkin huolellinen silmä. Pidä jokapäiväinen tutkimus kaiketta hirmuvallatta… taidokkaasti, ettei hän huomaa, ja kuljeta häntä toivotulla tiellä… Oi, siihen tarvitaan viisas ja kova koulu ja se koulu on viisas ja mies kokenut — siinä se temppu on.
Hän yski jotenkin kovasti ja tyhjensi kerrassaan lasin.
— Silloin, jatkoi hän. mies saattaa maata rauhassa vaikk'ei vaimoa olisikaan vieressä tahi istua huolettomasti toimitushuoneessa, kun hän makaa…
— Aha! tuossa on se merkillinen avio-onnen salaisuus! huomautti
Aleksander, valheella juottaa itseensä kiinni naisen järki, sydän ja
tahto — hauskuttaa itseään ja ylpeillä sillä… se on muka onni!
Mutta jos hän sattuisi huomaamaan?
— Miksikä ylpeillä? lisäsi setä. Sitä ei tarvitse tehdä!
— Katsoen siltä kannalta, setä, jatkoi Aleksander, että te istutte huolettomasti toimitushuoneessa, kun täti on levolla, minä arvaan, se mies on. — Ts! ts!… ole vaiti, sanoi setä huiskien kädellään. Hyvä että vaimoni makaa, muutoin… tuota…
Sillä välin alkoi toimitushuoneen ovi vähitellen mennä auki, mutta ei sieltä tullut ketään.
— Mutta vaimon, sanoi naisen ääni etehisestä, ei pidä näyttää, että hän ymmärtää miehensä suurta koulua, vaan perustaa pienen oman koulun, mutta ei lörpötellä siitä viinipullon ääressä…