— Menevät takaisin, eikä ainoastaan tämmöisen perästä, vaan…
Sanotko kunniasanalla — ettet mene?
— Vannon, jos tahdotte.
— Ei, kunniasanalla ainoastaan: se on luotettavampi.
— Kunniasanallani.
— No, näetkös: me päätimme, että kreivi ei ole syyllinen…
— Olkoon niin; mitä sitten?
— No, mutta miten hän olisi syyllinen, tuo… mikä hän onkaan?
— Mitenkä Nadinka on syyllinen — sanoi Aleksander kummastuksella — hän ei olisi muka syyllinen.
— Ei olekaan! No, sano miten? Ei häntä tarvitse mistään halveksia.
— Ei mistään! Ei setä, tämä on jo liikaa! Olkoonpa niin, että kreivi… se käy päinsä — … hän ei tiennyt… ja sittenkin! Mutta hän? Kuka sitten on tämän perästä syyllinen? Minäkö?