— Mihinkäs, hän panee jalkansa? vastasi toinen: — antaa matkalaukun olla ennen pitkin, vasun voi panna sivulle.
— Mutta silloin vierii polsteri alas, jos matkalaukku pannaan pitkin: parempi poikki. Mitä muuta? Ovatko saappaat sälytetyt?
— En tiedä. Kuka sälytti?
— Minä en sälyttänyt. Menepäs ja katso — eiköhän siellä ylhäällä ole.
— Mene itse.
— Entäs sinä? Näethän ettei minulla ole aikaa!
— Kas tuossa on vielä, älkää unohtako tätä! huusi tyttö, työntäen päiden sivutse kättänsä, jossa oli myttynen.
— Anna tänne!
— Pistäkää nämä jollain tavalla myös matkalaukkuun; äsken nämä unhotettiin, sanoi toinen, nousten jalkaraudalle ja antaen harjaa ja kampaa.
— Mihin sen nyt pistän? huusi hänelle lakeija: — mene tiehesi!
Näethän, että matkalaukku on jo alimmaisena!