— Teidän sanojenne mukaan setä, kuuluu, etten muka tiedä itsekään mitä varten olen tullut.
— Melkein niin: se on paremmin sanottu: siinä on totuutta; mutta ei siinäkään ole kyllä. Etkö sinä, kun tänne itseäsi varustelit, tehnyt itsellesi kysymystä: miksi minä matkustan? Se ei olisi ollut liikaa.
— Ennenkuin tein itselleni tämän kysymyksen, oli minulla jo valmis vastaus! vastasi Aleksander ylpeästi.
— Miksi et puhu sitten? no, mitä varten?
— Minua veti joku voittamaton voima, jano jaloon työhön; minussa kiehui halu valaisemaan ja toteuttamaan…
Piotr Ivanitsh kohotti itseään hieman sohvalta, otti sikarin suustaan ja teroitti korvansa.
— Toteuttamaan ne toiveet, jotka ovat kekoutuneet yhteen…
— Etköhän sinä runoile? kysyi yht'äkkiä Piotr Ivanitsh.
— Kuinka niin?
— Sinä puhut sillä tavoin…