— Te? Sepä olisi hauskaa?
— No, kuuntele sitten, se on sangen hauskaa. Sinä kohtasit eilen kaunotartasi yksin…
— Mistä te sen tiedätte? sanoi Aleksander tulistuneena: — lähetättekö minua nuuskimaan.
— Kuinkas muuten, minä pidän palkattuja nuuskijoita sinua varten. Mistä sait semmoista päähäsi, että minä niin paljon pidän huolta sinusta? Mitä se minua liikuttaa?
— Näitä sanoja seurasi jäinen katse.
— Mistä te sitte tiedätte? kysyi Aleksander, lähestyen setää.
— Istu, istu, Jumalan tähden, älä lähesty pöytää, särjet taas jotain. Kasvoissasi on kaikki kirjoitettu, minä luen täältä. Teillä oli tunnustus keskenänne, sanoi hän.
— Aleksander punastui ja oli ääneti. Näkyi että setä osasi pilkkuun.
— Te olitte molemmat, niinkuin tapana on, hyvin typerät, sanoi Piotr
Ivanitsh.
Veljenpoika teki tuskallisen liikkeen.