Varmaan te aiotte naida? kysyi Aleksander yhtä hämmästyneenä.
— Varmaan.
— Ja te olette noin rauhallinen? Kirjoitatte Moskovaan kirjeitä, puhutte sivuasioista, käytte tehtaalla ja keskustelette noin helvetin kylmästi rakkaudesta?
— Helvetin kylmästi — se on jotain uutta. Helvetissä, sanotaan, on kuuma. Mitä sinä minua niin kummasti katselet?
— Te — aiotte naida?
— Mitä siinä on ihmeellistä? kysyi Piotr Ivanitsh, pannen pois kynän.
— Kuinka, mitä? aiotte naida, eikä sanoa minulle!
— Suo anteeksi, minä unhotin kysyä sinulta lupaa.
— Ei minulta tarvitse lupaa kysyä, setä, mutta pitäisihän minun saada tietää. Oma setäni aikoo naida, ja minä en tiedä mitään, minulle ei ole sanottukaan!
— No, sanoinhan minä.