— Te ette usko minua, neitiseni? Kutsukaa minua sarvipääksi, ellei se ole totta. Muistatteko kuinka hän päästi hauenkin, kaikki se on siitä syystä.
"Ei se siitä syystä, ei ole", ajatteli hän vakuutuksella — "minä tiedän mistä syystä hän päästi sen."
— Ah, ah! huudahti tyttö yht'äkkiä. Katsokaa, se liikkuu, liikkuu.
Hän vetäsi sen ylös, mutta ei saanut mitään.
— Se pääsi irti! sanoi Kostjakow, katsellen koukkua. Näettekö vaan mitenkä se on repinyt madon: se oli varmaan iso ahven. Neiti, Te ette osaa: antanut sen purra kunnollisesti.
— Täytyykö tässäkin osata?
— Niinkuin kaikessa muussakin, sanoi Aleksander koneentapaisesti.
Tyttö punastui ja kääntyi nopeasti, pudottaen vuorostaan ongen veteen. Mutta Aleksander katsoi jo toisaanne päin.
— Kuinka osaamisen saavuttaa? sanoi hän ja pieni levottomuus ilmaantui äänessään.
— Pitää useimmin harjoitella, vastasi Aleksander.