— Minä… tulin kalastamaan… mumisi Aleksander tuskin voiden liikuttaa huuliaan. Hampaat kalisivat suussa. Vanhus ei ollut ollenkaan peloittava, mutta Aleksander niinkuin varas ainakin, joka pahaa tehdessä on saatu kiinni, vapisi kuin vilutaudissa.
— Kalastamaan! toisti vanhus ivallisesti. Tiedättekö mitä se merkitsee, kun kalastetaan sameassa vedessä. Aikoja sitten olen pitänyt teitä silmällä ja nyt viimeinkin olen teidän perillenne päässyt; Liisani minä tunnen kapalosta saakka: hän on avosydämminen ja hyvä, mutta Te; Te olette vaarallinen veijari…
Aleksander tahtoi nousta, mutta ukko pidätti häntä.
— Niin, herraseni, älkää pahastuko. Te tekeydyitte onnettomaksi ja teeskennellen kartoitte Liisaa, viekottelitte hänet, ja kerran varmana asiastanne tahdoitte käyttää tilaisuutta hyväksenne… Onko tämä hyvä työ? Miten minä Teitä nimittäisin?
— Minä vannon kunniani kautta, etten voinut aavistaa seurauksia… sanoi Aleksander, syvä vakuutus äänessään. Minä en tahtonut…
Vanhus oli ääneti.
— Voi olla niinkin! sanoi hän, voi olla ettette rakkaudesta, vaan ajanvietoksi panitte tyttöraukan pään pyörälle, aavistamatta itsekään mitä siitä seuraa; jos onnistuisi — on hyvä, jos ei — ei siitäkään väliä. Pietarissa löytyy paljon sellaisia velikultia… Tiedättekö miten kohdellaan semmoisia vekkuleja?
Aleksander istui silmät maahan luotuina. Hänellä ei ollut voimia puolustaakseen itseään.
— Alussa minä ajattelin Teistä parempata, mutta minä olen erehtynyt, suuresti erehtynyt! Näytitte niin hiljaiselta että oikein! Jumalan kiitos, että ajoissa ryhdyin… Kuulkaa: ei sovi aikaa menettää turhaa?; tyhmä tyttö voi millä hetkellä tahansa tulla tänne. Minä pidin Teitä eilen silmällä. Hän ei saa nähdä meitä yhdessä: Te matkustatte pois ja luonnollisesti ette palaja koskaan; hän arvelee, että Te olette hänet pettänyt — ja olkoon se hänelle läksynä vastaisuudessa. Mutta muistakaa, ettei Teitä olisi täällä koskaan, hakekaa itsellenne toinen kalastamispaikka muutoin… kyllä minä saatan Teidät täältä silloin kaikessa ystävyydessä… Onneksenne, että Liisa voi vielä katsoa minua suoraan silmiin, minä olen pitänyt häntä kaiken päivää silmällä… muutoin ette lähtisi täältä tätä tietä… Hyvästi!
Aleksander tahtoi sanoa vielä jotain mutta ukko aukasi oven ja melkein työnsi hänet ulos.