Hän uhkasi Evseitä.
— Minäkö en olisi häntä hoitanut, rouva? Kahdeksassa vuodessa ei ole herran paidoista kadonnut kuin yksi, minulla ovat tallella kaikki kuluneetkin.
Mihin se katosi? kysyi Anna Pavlowna äkäisesti.
— Pesumaljalle. Minä kyllä ilmoitin Aleksander Feodoritshille, että pitäisi laskea pois palkasta, mutta hän ei virkkanut mitään.
— Katsos vaan tuota hylkiötä: — anasti paikalla hyviä liinavaatteita!
— Minäkö en olisi hoitanut! jatkoi Evsei, suokoon Jumala, että kaikki täyttäisivät samalla lailla, velvollisuutensa. Useasti herra makasi vielä kun minä kävin leipurissa…
— Millaista leipää hän söi?
— Valkoista, hyvää.
— Tiedän kyllä että valkoista; mutta oliko se voista ja maidosta?
— Tuommoinen patsas! sanoi Agrafena. Kunnollista sanaa ei saa suustaan ja kuitenkin on olevinaan pietarilainen.