— Varmaan asiapapereita.
— Mutta minkätähden sinä et pidätellyt häntä?
— Kyllähän minä pidättelin: "älkää istuko, Aleksander Feodoritsh, menkää kävelemään: ilma on niin kaunis, näkyy paljon herrasväkeä kävelevän. Älkää kirjoittako niin paljon! Rinta tulee kipeäksi: mamma suuttuu sitten…"
— Mitä hän arveli?
— Mene tiehesi, sanoi hän, sinä olet pöllö!
— Niin oletkin pöllö! sanoi Agrafena.
Evsei katsoi häneen tuon kuultuaan, mutta sitten taas jatkoi katsomistaan rouvaan.
— No, eikö setä pidätellyt häntä? kysyi Anna Pavlowna.
— Mitä vielä! Jos hän sattui milloin tulemaan ja näki ilman työtä, silloinkas hän iski kiinni. "Mitä varten", sanoi hän, "olet ilman työtä? Et sinä täällä ole maalla, täällä", sanoi hän, "pitää tehdä työtä eikä maata kyljellä! Aina", sanoi hän, "sinä uneksit!" Kun hyvin käy antaa aika ripityksen…
— Kuinka hän ripittää?