— No? sanoi Anna Pavlowna? Evsei ei virkkanut mitään.
— No, sinä hölmö, sano toki jotain, lisäsi Agrafena, rouva vartoo.
— Pi… taisi olla pikiin… tynyt… sai hän viimein sanotuksi.
Anna Pavlowna katsoi käsittämättömästi Agrafenaa, mutta Agrafena
Evseitä, Evsei molempia ja kaikki olivat ääneti.
— Kuinka? kysyi Anna Pavlowna.
— Piki… pikiintynyt… aivan niin, nyt muistin! vastasi Evsei päättäväisellä äänellä.
— Mikä ihmeen onnettomuus se vielä on? Jumalani! Onko se tauti, vai mikä? kysyi Anna Pavlowna surulla.
— Ai, eiköhän se merkitse pilattua, rouva? sanoi nopeasti Agrafena.
Anna Pavlowna kalpeni ja sylkäsi
— Tulkoon sinulle paisumat kieleen! sanoi hän. — Onko hän käynyt kirkossa?