— Ihan totta! herrallekin tuotiin ravintolasta.
— Semmoista mustalaiselämää! Vai niin! Mitenkä voisi olla laihtumatta! Tuossa on, juo!
— Nöyrimmästi kiitän Teitä, herra! Teidän terveydeksenne!
Sitä seurasi äänettömyys. Anton Ivanitsh söi.
— Paljonko siellä kurkut maksavat?
— Neljäkymmentä kopekkaa kymmenen.
— Johan nyt!
— Jumal' avita; hyvä herra, oikein hävettää sanoa: välistä tuovat
Moskovasta suolattuja kurkkuja.
— Ah, hyvä Jumala! No, onko sitten ihme, että on laihtunut!
— Siellä tällaista kurkkua ei saa missään nähdä! jatkoi Evsei osoittaen yhtä kurkkua, unissanikaan ei edes näe! Semmoisia pieniä ja huonoja siellä vaan on, täällä semmoisiin ei viitsittäisi katsoakaan, mutta siellä herrasväki niitä syö! Harvassa talossa paistetaan leipää. Mutta kaalin valmistaminen talveksi, lihan ja sienien suolaaminen ei ole ollenkaan tapana.