— Mitä tämä merkitsee? kysyi Aleksander äidiltään. Mikä ämmä minun huoneessani oli?
Anna Pavlowna hämmästyi. —
— Se oli… Nikitishna, sanoi hän.
— Mikä Nikitishna?
— Näetkös ystäväni, hän… ethän vaan suutu?
— Mutta mitä hän teki? sanokaa.
— Hän… sanotaan auttaa monia… kun hän vaan kuiskaa veteen ja hengittää nukkuvan ihmisen päälle — niin kaikki menee ohitse.
— Kolmatta vuotta takaperin, sano Agrafena, lensi Sidorowan lesken savupiippuun aina yöllä tulinen käärme…
Anna Pavlowna sylkäsi.
— Nikitishna, jatkoi Agrafena: manasi käärmeen: se lakkasi lentämästä.