— Mitä sinä teet? kysyi hän.
— Tarkastelen menokirjaa, vastasi tämä. — Ajatteles, Piotr Ivanitsh: Viimekuulla meni ainoastaan ruokaan noin puolitoista tuhatta ruplaa: tämä ei ole mistään kotoisin!
Piotr Ivanitsh otti sanaakaan sanomatta kirjan hänen kädestään ja laski sen pöydälle.
— Kuules, aloitti hän, lääkäri sanoi minulle, että täällä voi minun sairauteni kiihtyä: hän neuvoo menemään ulkomaille juomaan vesiä. Mitä sinä arvelet?
— Mitä minä arvelisin? Minä luulen, että tässä suhteessa on lääkärin ääni tärkeämpi kuin minun. Täytyy matkustaa, kun hän kerran neuvoo.
— Entäs sinä? Tahtoisitko sinä tehdä tämän matkan?
— Ehkä.
— Kenties sinä jäisit kernaammin tänne?
— Hyvä, kyllä minä jään.
— Kumpaisenko valitset kahdesta? kysyi Piotr Ivanitsh hiukan kärsimättömyydellä.