— Tee niinkuin tahdot sekä itsesi että minun kanssani, vastasi Lisaveta Aleksandrowna surullisella välinpitämättömyydellä, jos käsket — niin matkustan, kiellät — niin jään.
— Sinä et voi tänne jäädä, huomautti Piotr Ivanitsh, lääkäri sanoo, että sinunkin terveytesi on hiukan turmeltunut… ilmanalasta.
— Mistä hän on sen päähänsä saanut? sanoi Lisaveta Aleksandrowna.
Minä olen terve enkä tunne mitään kipua.
— Pitkällinen matkustus, puhui Piotr Ivanitsh, voi olla myöskin sinulle rasittava; etkö tahtoisi asua Moskovassa tätisi luona, sillä aikaa kun minä olen ulkomailla?
— Hyvä; minä kenties matkustan Moskovaan.
— Tahi jos matkustaisimme molemmat Krimiin kesäksi?
— Krimissäkin on hyvä.
— Piotr Ivanitsh ei kestänyt enää: hän nousi sohvalta ja alkoi niinkuin omassa toimitushuoneessaan astua edes takaisin ja seisattui sitten vaimonsa eteen.
— Sinusta on siis samantekevää, missä ollaan? kysyi hän.
— Samantekevää.