— Sinä tiedät, Liisa, sanoi hän, minkä roolin minä pelaan virastossa: minua pidetään kaikkein toimeliaimpana virkamiehenä ministeristössä. Tänä vuonna minut esitetään salaneuvokseksi ja tietysti, minä siihen pääsenkin. Älä luule, että kohoamiseni siihen päättyisi: minä voin mennä vielä etemmäksi… ja menisinkin…
Vaimo katseli häntä kummastuneena ja odotti miten tämä päättyisi.
— Minä en ole koskaan epäillyt sinun kykyäsi. — Minä olen ihan vakuutettu, ettet sinä puolitielle jää, vaan menet loppuun asti…
— Ei, minä en mene: minä haen näinä päivinä virkaeron.
— Virkaeronko? kysyi Lisaveta Aleksandrowna hämmästyneenä ja selkä suorana.
— Niin.
— Minkätähden?
— Kuule vielä. Sinä tiedät, että minä olen asiakumppanien kanssa selvittänyt asiat ja tehdas kuuluu minulle yksin. Se tuottaa minulle neljäänkymmeneen tuhanteen puhdasta voittoa, ilman kaikkia vaivoja. Se kulkee kuin vedetty kone.
— Tiedän; mitä sitten? kysyi Lisaveta Aleksandrowna.
— Minä myyn sen.