— En.
— Kirjottakaapas.
— Minä pelkään, ma tante…
— Älkää kuunnelko Piotr Ivanitshia, puhelkaa hänen kanssaan politiikista, maanviljelyksestä, mistä vaan tahdotte, mutta älkää vaan runollisuudesta. Hän ei sano Teille koskaan siitä totuutta. Yleisö antaa Teille kyllä arvon — saattepas nähdä… Alatteko kirjoittaa?
— Kyllä.
— Aloitatteko pian?
— Niin pian kuin voin. Nyt on ainoastaan enää turvaa…
Maattuaan kylliksi, tuli Piotr Ivanitsh heidän luokseen täydellisesti pukeutuneena ja hattu kädessä. Hän neuvoi Aleksanderia myöskin ryhtymään työhön virastossa ja samoin lehden maanviljelys-osastossa.
— Minä tahdon koettaa parastani, vastasi Aleksander, mutta minä lupaan tädille…
Lisaveta Aleksandrowna antoi hänelle merkin vaitiolemiseen, mutta
Piotr Ivanitsh huomasikin sen. — Mitä, mitä olet luvannut? kysyi hän.