— Niin vaan: minä tiesin alusta alkaen sinun sitoumuksestasi.
— Varmaankin täti on kertonut Teille?
— Vielä mitä! Minä kerroin vielä hänellekin. Mitä ihmeellistä siinä olisi? Kasvoillasi on kaikki kirjoitettu. No, älä sure! Minä olen sinua jo auttanut.
— Miten? Milloin?
— Tänä aamuna. Ole rauhassa: Tafajewna ei vaivaa sinua enää…
— Mitä Te sitten olette tehnyt? Mitä Te sanoitte hänelle?
— Kestäisi kauan kertoa niitä puheita, Aleksander, kävisi ikäväksi.
— Mutta kenties Te olette Jumala ties mitä sanoneet. Ehkä hän ei kärsi minua, halveksii…
— Eikö se ole samantekevä? Minä olen hänet rauhoittanut — siinä on jo kyllin; sanoin, ettet sinä voi rakastaa, ettei maksa sinusta puuhatakaan…
— No mitä hän arveli?