— Sinusta alkavat puhua, että sinä olet… vähäisen hassahtanut… rakkaudesta, teet Jumala ties' mitä, seurustelet kaikenlaisien rahjuksien kanssa… Minä kävisin jo senkin tähden seuroissa.
— Puhukoot mitä tahtovat.
— Kuules, Aleksander, jääkööt pilapuheet syrjään. Ne ovat kaikki pikkuseikkoja; voit tervehtiä tahi olla tervehtimättä, käydä seuroissa tahi olla käymättä-.— asia ei ole siinä. Vaan muista, että sinun, niinkuin jokaisen muunkin täytyy edistyä virka-uralla. Ajatteletko edes joskus sitä?
— Kuinka en ajattelisi: olenhan jo tehnytkin.
— Miten niin?
— Minä olen rajoittanut itselleni toimintapiirin enkä tahdo tulla siitä ulos. Täällä minä olen isäntä: tässä on minun virka-urani.
— Tämä on laiskuutta.
— Ehkä.
— Sinä et ole oikeutettu makaamaan kyljelläsi, kun voit kyllä toimia jotakin, niin kauan kun on vielä voimia. Onko sinun työsi tehty?
— Teenhän minä työtä. Ei kukaan ole soimannut minua laiskuudesta. Aamupäivän olen virastossa työssä kiinni, mutta ruveta taas työskentelemään enemmän — se olisi ylellisen elämän ja vapaaehtoisten velvollisuuksien etsimisiä. Mitä varten minä rupeaisin puuhailemaan?